Eiveressä on järkevä kartano

Yhä useammat virolaiskartanot avaavat oviaan vieraille. Niitä on suurempia ja pienempiä, komeita ja vähemmän komeita, hyvässä ja huonossa kunnossa. Kaikki ovat kuitenkin olemassa antaen omalla tavallaan kertaamattoman elämyksen Virosta.

Pieni Eiveren kartano on Paiden lähellä, ei kovinkaan kaukana Tallinna-Tartto -maantiestä. Ennen siellä suunnalla pysähdyttiin enimmäkseen tankkaamiseksi. Mutta nyt on paras antaa autolle koko yö vapaata ja lahjoittaa itselleen elämys, millaista ei ole ollut ennen mahdollista saada Keski-Virossa.

Eiveren kartanossa on pieni, viiden huoneen hotelli. Ei ole tärkeää, ovatko muut huoneet varattuja vai vapaita. Ainutlaatuinen kartanonomistajan tunne illaksi ja yöksi on taattu.

Virossa on vähän kartanoita, jotka on korjattu sanan varsinaisessa merkityksessä kartanonomistajan omin käsin. Eivere on sellainen.

Se tarkoittaa, että kartano ei ole omistajille liiketoimintaprojekti eikä kunnianhimojen realisointi. Kartano on osa heidän elämästään. Siksi Eiveren kartano on järkevästi tehty, siellä on kaikki luonnollista, yksinkertaista ja niin alkuperäistä kuin mahdollista. 

Kartanolla on luonnollisesti oma kartanotalous eläinten ja vihannesten kasvatusten muodossa. Ensimmäinen sukupolvi Eiveren lampaita on kuvassa enemmän perheenjäsenten kuin muussa roolissa. Eiveren erikoisominaisuus on pieni kartanopuoti, josta saa ostaa mukaansa kartanon omia tuotteita.

Suurimmat huoneet on käytössä ruokasaleina. Ryhmämatkailu ja ryhmämenut ovat yhdelle pienelle kartanolle pelästyttävät ja enimmäkseen torjutut asiat. Kartanoa pitää hoitaa myös siis, kun se on suureksi osaksi oma koti.

Pienimpiin ja suurempiin juhliin Eiveren kartano sopiikin kaikkein parhaiten. Täydellisen elämyksen kokevat ne, jotka jäävät sinne vaikka vain yhdeksi yöksi.

Pienessä kartanossa osataan tarvittaessa ajatella myös pienesti. Ryhmän suuruus alkaa kahdesta ihmisestä. Mitä pimeämmäksi muuttuvat syksyn ja talven illat, sitä suurempi on todennäköisyys, että koko kartanon vierasten alue onkin vain kahdelle ihmiselle. 

Siinä se ”kauhistuttava” ryhmämenu onkin. Oman puutarhan sadosta kartanonherran itsensä, henkilökohtaisesti keitetty keitto. Suomalainen kartanonherra Janne Lahti vastaa itse suuremmasta osasta kartanon ammateista.

Vaikka Virossa on olemassa kansanviisaus, että sellaiset ihmiset eivät tee yhtäkään ammattiaan kunnolla, työntää jo lyhyt jutteleminen Jannen kanssa vanhat totuudet ympäri.

Kartano on ollut hänen perheellään vasta seitsemän vuotta, mutta hän ajattelee ja toimii niin, kuin se kartano olisi kuulunut suvulle vuosisatoja. 

Omien helppojen ruokien kanssa todistaa Janne Lahti vielä kerran, että kokin ei pidä olla ammattilainen, on parempi, jos se tehtävä on elämäntyyli.

Parin ruuan maistamisen jälkeen katoaa ryhmäruokien pelko. Tekemistä on kylläkin kaikkein levinneimpien joukkoon kuuluvista ruuista, mutta Janne tekee ne samalla tavalla kuin korjaisi kartanoa. Eli omalla tyylillään.

Toki Eiveren pöytään sopisi yhtä hyvin kaikki Viron parhaiden kokkien parhaimmat ruuat. Mutta silloin olisi kyseessä toinen Eivere, jota ei ensimmäiseksi kutsuisi järkevästi tehdyksi.